 |
AVAJAISELOKUVA | OPENING FILM
|
 |
 |
 |
|
| Kun Yannis-poika ostaa rahtilaivan kapteenilta oudon ja haisevan linnunpoikasen, hän ei vielä tiedä, miten suuria muutoksia se tuo mukanaan. Yannis yrittää kasvattaa lintua salassa raskasmieliseltä ja ärtyisältä isältään, mutta se on mahdotonta. Kun suuri ja valkea pelikaani oppii lentämään, sitä on vaikea piilottaa. Rauhallinen Zoran kylä Kreikan saaristossa muuttuu turisteja viliseväksi "pelikaanikyläksi". Tarinan keskiössä on kuitenkin koko ajan kysymys isän ja pojan suhteesta - rikkooko pelikaani lopullisesti heidän välinsä? |
When Yannis buys a stinking gray fledgling from a freighter captain he doesn't yet realize the changes that will come with it. He tries to raise the bird in secret from his melancholic and irritable father, but this proves to be impossible: the bird is a pelican, big and white, and when it learns to fly there's no hiding it. The peaceful village of Zora in the Greek archipelago turns into a tourist-ridden "pelican village." However, the story revolves around the bond between father and son - will the pelican break it or not? |
|
 |
|
Elokuva pelikaanin ja pojan välisestä ystävyydestä ei aluksi vaikuttanut elokuvalta, jota yleensä katsoisin. Se kuitenkin voitti minut puolelleen upeilla maisemakuvillaan Kreikan saaristosta ja hienovaraisella huumorillaan.
Vaikka päähenkilöllä on isänsä kanssa melko hankala suhde, ei elokuva missään nimessä ole synkkä. Päinvastoin, sitä voisi pitää hyvänmielen elokuvana, joka piristää päivää.
Yleensä karsastan elokuvia, joiden pääosassa esiintyy eläin, koska ne tahtovat olla turhan sentimentaalisia tai lapsille suunnattuja. Tässä elokuvassa se ei kuitenkaan haitannut, koska elokuvan pelikaani sekä perheen vuohi olivat molemmat hurmaavia ja omalta osaltaan hauskoja.
Ennalta arvattavasta lopusta huolimatta elokuva oli mielestäni onnistunut. Se kuvasi hyvin kreikkalaisen pikkukylän elämää ja kertoi hyvän tarinan Yanniksesta sekä hänen pelikaaniystävästään Nicostratoksesta. Lisäksi elokuvasta löytyi hyviä sivuhahmoja, kuten paikallinen kahvilanpitäjä ja hänen veljentyttärensä, jotka toivat oman lisänsä elokuvaan.
Lily 23 v. |
* * * |
|
Pelikaani Kreikan Zoran saarella on yhtä harvinainen näky kuin lentävä simpanssi Siperiassa. Kun yksi yksilö löytää tiensä tähän perinteiseen kreikkalaisten yhteisöön, monen ihmisen elämä kääntyy päälaelleen.
Olivier Horlait'n elokuvassa Koko kylän pelikaani tapaamme perheen, joka kantaa traagisen menetyksen taakkaa. Isä ja poika ovat kummatkin osaltaan eksyksissä perheen äidin menehdyttyä. Poika Yannis kärsii huonoista väleistä isänsä kanssa, kun isä Dèmosthène taas ei tunnu pääsevän elämässään eteenpäin. Yannis saa käsiinsä omituisen näköisen linnun, joka on huonossa kunnossa. Poika näkee linnun kärsimyksessä jotain itselleen tuttua, ja hän päättää hoivata sitä. Lintu osoittautuu lopulta pelikaaniksi, jolla tulee olemaan suuri vaikutus perheen ja koko saaren tulevaisuuteen.
Elokuvan lähtöasetelmat ovat kovin tutut, mutta se tarjoaa silti piristävän matkan kreikkalaiseen sielunmaisemaan käsittelemällä raskaitakin teemoja kuten anteeksianto, ystävyys ja elämän kaaren pysähtyminen. Elokuvan sydän on tietenkin ihanan inhimillinen Nicostratos–pelikaani, joka on omalla tavallaan symboli kaikesta taakasta ja syvällä kytevästä melankoliasta vapautumisesta. Kun pelikaani levittää siipensä täyteen loistoonsa ensimmäisen kerran, pojan kasvoista voidaan lukea jotain mikä kumpuaa syvältä sydämestä – uutta alkua. Isän kadonnut empaattisuus on koetuksella hänen katsoessaan pientä ja viatonta eläintä. Elokuvan perimmäinen kysymys kuuluukin: onko mahdollista unohtaa ja löytää elämässä uusi vaihde?
Elokuvan pienimuotoisuus ja sympaattinen tarina antaa anteeksi paljon. Useimmat varmasti tulevat löytämään elokuvasta, jotain mihin heijastaa oma elämä. Pienet, turhat sivujuonet ja taiteelliset puutteet unohtuvat nopeasti katsomalla ihmisen ja pelikaanin avartavaa, hymyt huuleen tuovaa ystävystymistä.
A.L. |
* * * |
|
Elokuva on melko tyypillinen nuoren kasvatustarina, jossa osa tapahtuneista muutoksista kuvataan eläimen avulla. Mukana on kuitenkin myös tuoreita näkökulmia ja idyllisen saaren luonto sekä saarelaisten elämään vahvasti kuuluva meri ovat hyviä syitä nojatuolimatkailuun. Myös saarella asuvat ihmiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä, ja varsinkin saaren ainoan kahvilan omistajan kesätöihin putkahtava veljentytär on oikein pirteä tapaus.
Cumil 15 v. |
* * * |
|
Ihmiskohtaloita rajatussa paikassa ja rajatussa ajassa, muuttumattomassa tilassa muutoksen kynnyksellä. Siinä alkuasetelma, joka on tuttu monesta elokuvasta. Tällä kertaa lähtökohtana on piskuinen Zoran saari Kreikan rannikolla. Karut olosuhteet omaava saari ei juuri mahdollista viljelyä, joten ainoa elinkeino väestöllä on kalastuksen varassa. Lisäväriä tuo kylän keskusta kahviloineen ja munkkiluostareineen, sekä satama, josta on ainoa yhteys ulkomaailmaan. **** Keskeisiä henkilöitä ovat leskeksi jäänyt kalastaja, joka asuu mökissään kahdestaan poikansa kanssa. Sairaan pelikaaninpoikasen löytäminen kehkeytyy alkusysäykseksi saarella tapahtuvia muutoksia ajatellen. Muutoksia, jotka tulevat näkymään niin ihmisissä kuin ympäristössäkin. **** Pelikaaninpoikanen tuotteistetaan matkamuistokrääsäksi, kun kylän väki alkaa käyttää uutta mahdollisuutta hyväkseen. Erityisesti tämä näkyy kylän kahvilan omistajassa. Sen sijaan pojan isä on vanhan ajan kasvatti eikä hän osaa käyttää uutta tilaisuutta hyväkseen. Äkillinen traaginen tapahtuma lähentää kuitenkin isän ja pojan välejä ja lopulta kaikkia päättyy onnellisesti. **** Tapahtumien jälkeen kaikki jatkuu näennäisesti ennallaan, mutta tietyt asiat ovat muuttuneet mikä voidaan havaita pojan ja kahvilanomistajan sukulaistyttären ystävyyden kehittämisestä orastavaksi rakkaudeksi. Maisemien puolesta tämä saattaisi soveltua matkailufilmiksi, mikä tässä Kreikan matkailunedistämisyhdistykselle vihjeeksi annettakoon.
Juha 53 v. |
* * * |
|
Koko kylän pelikaani on tarina nuorukaisesta, joka sattumalta päätyy ottamaan pelikaanin huomaansa, ja siitä syntyykin kyläyhteisössä jos jonkinlaista hässäkkää. Tarina sijoittuu eräälle Kreikan saarelle ja visuaalinen anti onkin hyvin eläväistä ja luonnonläheistä. Monin paikoin meno muistuttaa välimeren maista tulevia saippuasarjoja, vai liekö syynä temperamenttinen puhetapa ja toistuvat rantabaarikohtaukset?
Elokuvan parhaan roolisuorituksen päähenkilön kyynisenä isäukkona tekee paremmin ohjaajana tunnettu Emir Kusturica. Elokuvassa on muutenkin havaittavissa Kusturican elokuville tyypillinen tunnelma, niin musiikin kuin hahmojen räväkän käytöksen puolesta. Ei olisi ihme, jos ohjaaja mainitsisi hänet esikuvakseen.
Elokuvan keskeisenä teemana on ihmisen suhde luontoon. Teemmekö oikein ottaessamme avuttoman luontokappaleen hoivaamme vai yritämmekö tietämättämme inhimillistää eläimetkin ja täten vieraannutamme ne luontaisesta tavastaan elää? Elokuvassa käsitellään myös ihmisen suhdetta rahaan. Paranevatko elinolot jos yhteisön talous kasvaa, ja jos paranevat, mikä on sen hinta?
Kaikki tämä kerrotaan erään nuorukaisen kasvutarinan muodossa. Pojan, joka on aikuisuuden ja itsenäisen elämän kynnyksellä ja totta kai kuvioihin kuuluu myös romanssinpoikanen. Elokuva on genressään ja nuorten elokuvana ihan onnistunut ja viihdyttävä paketti. Mistään mestariteoksesta ei voida puhua, mutta kyllä tämä on varsin virkistävä pläjäys vastaavanlaisten Hollywood-pätkien joukossa. 3/5
Joonas 23 v. |
* * * |
|
Elokuva toi mieleeni suomalaisen Poika ja ilves -elokuvan ranskan kielellä ja upeilla Kreikan maisemilla maustettuna.
Vaikka idea oli tuttu, se oli sympaattisella tavalla kerrottu ja suloiset eläimet toivat oman lisänsä elokuvaan.
Kun elokuvaa kerran alkoi katsoa, se oli sen verran mukaansatempaava että se piti katsoa kerralla loppuun! Elokuvassa oli kohtia, joissa piti ihan jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Kokonaisuudessaan elokuva pojan ja pelikaanin ystävyydestä, mutta myös toisaalta isän ja pojan suhteesta, oli kiinnostavaa seurattavaa.
Reetta 15 v. |
