Risto Orko 120 vuotta -elokuvapäivä

Studiossa lauantaina 27.4.

Orko 120

 

Risto Orko (vuoteen 1933 Nylund) syntyi Raumalla 1899 merikapteeni William Nylundin poikana, kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1920 ja opiskeli vuosina 1920 - 31 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa, loppututkintoja kuitenkaan suorittamatta.

Keväällä 1933 Risto Orko siirtyi Suomi-Filmi Oy:n palvelukseen, elokuvan Ne 45 000 toiseksi ohjaajaksi. Kun elokuvan pääohjaaja Erkki Karu joutui syksyllä 1933 luopumaan Suomi-Filmistä, Orkolle tarjottiin yhtiön pääohjaajan ja tuotantopäällikön tehtäviä.

Orkon ensimmäiset itsenäiset ohjaustyöt Herrat täysihoidossa (1933) sekä Minä ja ministeri (1934) olivat varsin vaatimattomia huvinäytelmiä, mutta kolmas ohjaustyö, herraskartanokomedia Siltalan pehtoori (1934) oli jo ennennäkemätön yleisömenestys.

Toteutukseltaan suuritöisiä ohjaustehtäviä olivat salakuljetusseikkailu VMV 6 (1936), alkoholismista kertova Ja alla oli tulinen järvi (1937) sekä näyttävät historiadraamat Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939). Orkon komediaohjausia edustavat huvinäytelmät Markan tähden (1938) ja Kyökin puolella (1940); ajankohtaisia sotilasteemoja Armas J. Pullan romaaneihin perustuvat farssit Ryhmy ja Romppainen (1941) sekä Jees ja just (1943).

Aktiivin ohjaajan ura sai vähitellen väistyä, kun Risto Orkosta tuli vuodesta 1934 alkaen yksi Suomi-Filmin osakkaista ja vuonna 1945 yhtiön pääosakas ja toimitusjohtaja. Kauppaneuvoksen arvonimen Orko sai jo 49-vuotiaana 1948 ja professorin nimen ja arvon 1979.

Elokuvaneuvoksen titteliä Orko ei halunnut, koska kilpailevan yhtiön Oy Suomen Filmiteollisuuden T.J. Särkkä sai sen ensimmäisenä Suomessa vuonna 1965.

Risto Orko tuotti vuosina 1934 - 80 kaikkiaan 108 pitkää näytelmäelokuvaa, noin 2 000 lyhytelokuvaa sekä runsaasti mainoselokuvia. Suomi-Filmin toimitusjohtajan paikalta Orko siirtyi 1976 hallituksen kokopäivätoimiseksi puheenjohtajaksi, mistä tehtävästä luopui vasta 100-vuotiaana 1999.

Risto Orko ehti elää kolmella vuosisadalla - hän syntyi Raumalla 15.9.1899 ja kuoli Helsingissä 29.9.2001.
 
 
Klo 11.30

SILTALAN PEHTOORI  1934  87 min

 

Siltalan pehtoori -elokuvan pohjana oli alunperin ruotsinkielisenä vuonna 1903 ilmestynyt Harald Selmer-Geethin herraskartanoromaani Inspektorn på Siltala.

 

Elokuva kuvattiin kesällä 1934 Lohjalla Laakspohjan kartanon tiluksilla. Nimiosaa esitti Jalmari Rinne ja Siltalan kartanon nuorta, naimatonta omistajatarta Hanna Taini. Koomiseen luutnantti Hugo Mandelcronan rooliin kiinnitettiin Uuno Laakso.

 

Elokuvan kuvasi virolainen Theodor Luts, joka oli tullut Suomeen vuonna 1932 ja työskenteli täällä eri yhtiöissä seuraavat 12 vuotta. Ensimmäistä kertaa Suomessa äänitettiin elokuvan käyttörepliikit myös ulkokuvaotoksissa, äänittäjänä ruotsinmaalainen Georg Brodén. Sateinen kesä pitkitti ja hankaloitti kuvauksia tuntuvasti.

 

Siltalan pehtoori oli Suomi-Filmiin talvella 1933 tulleen Risto Orkon kolmas itsenäinen ohjaustyö. "Minullahan oli itse asiassa valtava paine. Tänä kesänä sinä olet ja saat jotakin. Tai et ole, ja kaikki loppuu. Ja lisäksi minä sanoisin, että yhtä paljon melkein kuin rahasta oli kysymys minulle itselleni kunniasta - että selviänkö minä vai enkö selviä" (Orko televisiossa vuonna 1993).

 

Orko selvisi tehtävästä hyvin - teatterikierroksella elokuvalle kertyi katsojia lähemmäs miljoona eli enemmän kuin yhdellekään kotimaiselle elokuvalle sitä ennen. Aikalaiskritiikit olivat voittopuolisesti myötäsukaisia: "Todella hyvä, täydellinen äänielokuva", "Mutkaton, helposti sulava, mielenkiintoinen ja hauska", "Käänteentekevä suomalainen elokuva", "Koomilliset sivuosat olivat varmoissa käsissä".

 

Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, kesällä 1953, Suomi-Filmi tuotti aiheesta uuden version, ohjaajana tällä kertaa Valentin Vaala. Sinänsä vankalla ammattitaidolla toteutettu uudelleenfilmatisointi jäi yleisönsuosiossa ensimmäistä kertaa tuntuvasti heikommaksi. Uusintaversion päätehtävissä nähtiin Helena Vinkka, Erkki Viljos ja Oiva Sala.

 

 

Klo 13.15

JÄÄKÄRIN MORSIAN  1938  97 min

 

1930-luvun lopussa Eurooppa valmistautui sotaan, pontimena Adolf Hitlerin johtaman Saksan aggressiivinen toiminta. Meillä Suomessa haluttiin säilyä suurvaltaselkkausten ulkopuolella, mutta kaiken varalta maanpuolustustahtoa ja henkistä puolustusvalmiuttamme pyrittiin kohentamaan eri tavoin.

 

Yksi esimerkki siitä oli kotoinen elokuvatuotantomme: isänmaalliset aiheet nousivat selvästi esiin eri yhtiöissä. Näin syntyivät vuosina 1938 - 39 muun muassa elokuvat Jääkärin morsian (Suomi-Filmi, ohjaus Risto Orko), Helmikuun manifesti (Suomen Filmiteollisuus, ohjaus Toivo Särkkä), Aktivistit (Suomi-Filmi, ohjaus Risto Orko) ja Isoviha (Jäger-Filmi, ohjaus Kalle Kaarna).

 

Jääkärin morsiamen pohjana oli Sam Sihvon samanniminen laulunäytelmä vuodelta 1921, joka jo kertaalleen oli vuonna 1931 saanut elokuva-asun Sarastus Oy:n tuottamana ja Kalle Kaarnan ohjaamana. Tuon version pääosissa nähtiin Hanna Taini, Tauno Brännäs (Palo), Ella Eronen ja Hellin Kahila-Matinpalo.

 

Nimiosaan kiinnitettiin nyt Tuulikki Paananen, muihin tärkeimpiin tehtäviin naisrooleissa Ritva Aro ja Tuli Arjo ja miespäätehtäviin Kullervo Kalske ja jälleen Tauno Palo. Elokuvan käsikirjoituksen ohjaaja Risto Orko laati yhdessä Ilmari Unhon kanssa, ja pääkuvaajaksi kiinnitettiin ranskalainen Marius Raichi. Lavastuksesta vastasi tuleva ohjaaja Hannu Leminen.

 

Elokuva tapahtuu Baltiassa ensimmäisen maailmansodan aikaan, ja sen ulkokuvat tehtiin pääosin historiallisessa Viipurissa. Sisäkuvissa on mukana näyttäviä tanssikohtauksia, soolotanssijana Tuulikki Paananen.

 

Loppukohtaus "Jääkärin uni" kuvattiin Lappeella, nykyisen Lappeenrannan lentokentän alueella, mukana peräti 2 000 ratsukkoa Ratsuväkiprikaatista. "Suomen suomalainen armeija, jääkärien kaunis unelma, hyökkää kaikki vastustukset murtaen ja tieltään raivaten ja valloittaa itselleen isänmaan, vapaan, rohkean ja vaurastuvan Suomen." Jakson yllä liehuu kaksoiskopiona jääkärilippu, ja musiikkina soi Jääkärien marssi.

 

Jatkosodan jälkeen liian isänmaalliseksi luokiteltu elokuva oli esityskiellossa vuodesta 1949 aina seuraavat 40 vuotta. Televisiossa se nähtiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1989.

 

 

Klo 15.00

MARKAN TÄHDEN  1938  79 min

 

Niistä neljästätoista elokuvasta, joiden ohjaustyöhön Risto Orko vuosina 1933 - 80 osallistui, oli dokumenttielokuvia yksi (Taistelun tie, 1940), aatepohjaisia draamoja viisi ja loput kahdeksan komedioita.

 

Vuonna 1938 valmistunut Markan tähden oli kesäinen komedia. Se perustui Hilja Valtosen vuonna 1932 kirjoittamaan näytelmään Päivä perijättärenä, jota tiettävästi ei ole koskaan esitetty ammattilaisteattereissa. Aihe houkutteli Suomi-Filmiä kahden edellisen Valtos-filmatisoinnin (Vaimoke, Mieheke; molemmat 1936) hyvän yleisömenestyksen jälkeen.

 

Käsikirjoituksen Markan tähden -elokuvaan laati Ilmari Unho, samalla aihetta vapaasti muokaten. Alkuperäisnäytelmän tapaan myös elokuvasovitus tapahtuu yhden vuorokauden aikana.

 

Valtosella lienee näytelmää kirjoittaessaan ollut mielessä hänen kotikaupunkinsa Lappeenranta, elokuvaversion kuvauspaikaksi valikoitui kuitenkin Hanko. Kuvaajana oli tällä kertaa Charlie Bauer, hänkin ranskalainen kuten Jääkärin morsiamen kuvaaja Marius Raichi.

 

Elokuvan nimiosaa, johtaja Kustaa Aadolf Markkaa, näytteli rehevään tapaansa Uuno Laakso. Birgit Kronström oli muotipiirtäjä Irmeli Majuri, Irma Seikkula hänen sisarensa, voimistelunopettaja Ritva Majuri, Kullervo Kalske insinööri Reima Mela ja Sasu Haapanen kirjailija Topi Jousi.

 

Vauhdikkaan elokuvan hauskimmin nyanssoituja kohtauksia on jakso, jossa Reima vedonlyönnin seurauksena suutelee Irmeliä, ja johtaja Markka polttaa sen johdosta päreensä.

 

Risto Orkon elokuvien tapaan myös tälläkin kerralla on mukana tanssia ja useampia rakkausjuonteita. Jokseenkin ennalta-arvattavaa on, että pirteä muotipiirtäjä Irmeli saa omakseen johtaja Markan, johtajan sisarenpoika ja etunimeä myöten rehti Reima voittaa Irmelin Ritva-sisaren.

 

Ainoa huono-onninen on kirjailija Topi Jousi, joka erehtyy väärällä hetkellä kosimaan Irmeliä ja jolle tämän jälkeen on tarjolla ainoastaan johtaja Markan touhukas, jo ikääntynyt palvelijatar.

 

 

Sarjan on kuratoinut ja esittelytekstit kirjoittanut elokuvaneuvos Kari Uusitalo.

 

VAPAA PÄÄSY

 

 

« Takaisin Ajankohtaista-sivulle