Kotimainen kilpailu
 
 

Onneli, Anneli ja nukutuskello

ONNELI, ANNELI JA NUKUTUSKELLO
Suomi 2018 | 78 min 
SALLITTU
Ohjaus: Saara Cantell 
Käsikirjoitus: Sami Keski-Vähälä - 
Marjatta Kurenniemen samannimisestä romaanista 
Kuvaus: Marita Hällfors 
Leikkaus: Anne Lakanen 
Osissa: Celina Fallström, Olga Ritvanen, Aamu Sorvoja, Ville Myllyrinne, Jaakko Saariluoma, Johanna af Schultén, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Antti Autio, Henna Tanskanen, Jani Toivola, Sonja Halla-aho, Michael Monroe, Anja Pohjola, Selma Cristina Teixeira Santini, Minttu Mustakallio, Laura Happonen 
Tuotanto: Teea Hyytiä, Sari Lempiäinen | Zodiak Finland Oy, email info@zodiakfinland.fi, www.zodiakfinland.fi
Levitys: Nordisk Film, www.nordiskfilm.fi

 

 

ESITYSAIKA

KE 20.11. KLO 16.00 VALVESALI

   

Onnelin ja Annelin kesä kuluu rattoisasti maalla, kun he saavat katsoa Tingelstiinan ja Tangelstiinan veljen, hajamielisen keksijän Vekotiituksen perään. Vekotiituksen kommervenkit eivät kuitenkaan ole ainoa murhe, sillä maaseudun rauhaa uhkaavat kaupungin herrojen viheliäiset suunnitelmat. Elokuva kantaa huolta ympäristöstä ja luonnon hyvinvoinnista sekä maaseudun elinkeinoista.  
 
Erilaisuus nähdään positiivisena voimavarana, ja elokuvan maailmaa tukee mielikuvituksekas lavastus ja puvustus. Tunnelmallinen ja kaunis kuvaus täydentää leppoisaa tarinan kulkua. Huumori, positiivisuus ja maailman näkeminen lapsen silmin ovat tarinan kantava voima. Lämminhenkisessä elokuvassa lapsinäyttelijöillä on vahva rooli.

Ohjaaja Saara Cantell
Ohjaaja Saara Cantell

 

 

#kirjasta_elokuvaksi

   
   

K A T S O J I E N   A R V I O I T A

 
   

Hassuja keksintöjä. Tuulimyllytalo oli kiva. samoin minipossu.

 

Senni, 10 v.

 

Kiinnostavan näköistä unimaisemaa: jättiläiskaneja ja saippuakuplia. Kiva maaseutumiljöö ja paljon kivoja eläimiä, kuten lehmiä ja porsaita.

 

Olivia, 10 v.

 

Vekotinuksen unimaailma oli hauskin. Hauskoja olivat myös kukkapenkissä olevat villasukat ja tikkukaramellit.

 

Natalia, 7 v.

 

”Varhaispsykedeliaa muksuille” tulee tästä ensimmäisenä mieleen. Ihan kuin koko elokuva olisi kuvattu sinisen suodattimen läpi. Tapio Rautavaaran laulu ”Sininen uni” edusti lapsuuteni varhaispsykedeliaa sinisine autoineen ja unisine jäätelöpaloineen. Tässäkin elokuvassa esiintyy sininen uni, vaikka välillä ollaankin valveilla. Elokuvan unikohtaukset ovat kieltämättä psykedeelisiä. Psykedeliaa edustaa myös salvadordalimaiset yksityiskohdat, kuten litistyneet taskukellot puun oksalla. Välillä ollaan hiuksenhienosti unen ja todellisuuden rajamailla. Mitähän sieltä seuraavan oven takaa mahtaakaan löytyä? Pääosanesittäjät olivat vaihtuneet sitten edellisen Onneli ja Anneli-elokuvan, mutta hyvin onnistuvat nämäkin tytöt rooleissaan. Kauniisti kuvattu elokuva, joka kestää useammankin katselukerran.

 

Juha, 61 v.